Anna Puu: “Nää on mun unelmasynttärit!”

Lauantai 30.11.2019 oli se päivä, kun Hartwall Arenalla vietettiin Anna Puun 10-vuotissyntymäpäivää. Tämä keikka oli erittäin tunnelmallinen ja intiimi siitä huolimatta, että oli yhdellä Suomen suurimmista keikkapaikoista. Anna onnistui olemaan enemmän läsnä suurella areenalla esiintyessään kuin moni artisti pienillä klubikeikoilla. Tämä jos jokin on arvostettavaa. Nostan siis hattua jo tästä Anna Puulle.

Hartwall Arenan käytävillä oli tuttuun tapaan fanituotemyynti pöytiä, joissa paraatipaikalla ei ollutkaan paidat vaan kirja. Anna Puu julkaisi tänä syksynä juhlavuotensa kunniaksi myös elämäkerta-kirjan, jossa kertoo avoimesti nuoruudestaan ja uransa eri vaiheista. Myynnissä oli myös tottakai paitoja. Paitojen mallikappaleet oli esillä pöydän takana olevalla seinustalla ja myyntikappaleet oli seinän edustalla olevalla penkillä. Keikkaa katsomaan tulleilla faneilla ei siis ollut mahdollisuutta päästä hypistelemään paitoja yhtä helposti kuin tavallisesti myyntipisteillä. Nyt heillä oli mahdollisuus hypistellä Minä olen Anna Puu -kirjaa. Tämä oli mielestäni fiksu päätös järjestää tuotteet näin. Kirja on osattu kirjoittaa todella mielenkiintoisesti ja toivonkin, että se sai lisähuomiota tällä tavoin ja nekin kuulijat jotka ei sitä vielä ole lukeneet tai kuunnelleet äänikirjana ostivat sen tai laittoivat joululahja-listalle.

Anna Puun keikoilla on nähty vuoden 2018 Flow-festivaalista asti lavalla jättimäisiä kuita. Tällä keikalla niitä ei kuitenkaan nähty. Koska keikan nimi oli THE INTERGALACTIC LOVE ODYSSEY 2.0 eli siitä olisi voinut olettaa, että vähintään saman verran löytyisi kuita lavalta ja Anna tulisi lavalle jälleen kuun sisästä. Aluksi oli hämmentävää, ettei näin ollutkaan. Kokonaan kuu-teemaa ei oltu kuitenkaan unohdettu tai vanhoja kuita jätetty varastoon, sillä lämppärinä toimineella DJ Twinz of Evilillä oli DJ-pöydän suojana yksi Anna Puun keikoilta tutuista kuista. Myös illan DJ-duo oli pukeutunut pukukoodin mukaan, joka yhdisti heidän esitystään vielä enemmän tähän illan päähetkeen.

Heti permannolle saapuessa silmiin pisti, että lavalla bändi oli asetettu soittamaan huomattavasti korkeammalle kuin missä Anna esiintyi. Tällä sai huomion kiinnittymään keikalla illan tähteen. Eikä bändikään jäänyt täysin huomiotta silti, he olivat näkyvissä, heidät esiteltiin ja he tulivat kumartamaan lopussa yhdessä Anna Puun kanssa lavan alaosaan. Kun Anna esitteli bändiään arvostus huokui puheesta. He ovat taitavia muusikoita jokainen. Bändin lisäksi lavalla nähtiin jousisoittajia, osassa kappaleista. Tämä oli hieno lisä kappaleisiin.

Keikalla oli selkeä teema. THE INTERGALACTIC LOVE ODYSSEY 2.0 -nimeä kantava keikka oli avaruusteemainen. Myös pukukoodiksi oli annettu avaruus ja sille luotiin myös oma hashtag, #ILOlooks. Oli ilo nähdä miten hyvin yleisö oli pukeutunut teeman mukaan ja Anna itsekin kiitteli yleisöä tästä. Asuissa oli glitteriä, avaruuskuoseja, foliopeitteitä ja tottakai, foliohattuja.

Keikalla oli mukana kaksi tanssijaa. Laurana ja Jasmirina esitellyt tanssijat olivat tietenkin myös teeman mukaan pukeutuneet, he olivat kuin avaruusolioita puvussaan ja maskissaan. He olivat mukana osassa kappaleissa, aina kun heille oli luonnollinen paikka. Tanssijoiden roolit erityisesti Siiamilaiset Kaksoset, Oispa Sulla Tyttöystävä ja Lumi kappaleissa jäi mieleen. Siiamilaisissa kaksosissa heitä yhdisti pitkä hopea nauha, mikä korosti laulun sanomaa hyvin. Oispa Sulla Tyttöystävä-kappaleessa, kun lauletaan “Pysyn toisella puolella lattiaa, tanssin kuin et oisi olemassakaan” kohdassa toinen tanssijoista tanssi Annan kanssa samaa koreografiaa ja toinen katseli toiselta puolelta lavaa tanssia. Lumi-kappale on Gasellit-yhtyeen kappale, jossa Anna Puu feattaa. Anna on kuitenkin esittänyt sitä ahkerasti omilla keikoillaan myös. Gasellit eivät tällä kertaa päässeet mukaan keikalle esittämään sitä, sillä olivat samaan aikaan Joensuun Kerubissa itse keikalla. Anna Puu halusi kuitenkin välittää tunnelman biisin ajalta Gaselleille ja tanssijoiden rooli tässä olikin kuvata se. He kuvasivat sitä samalla kun tanssivat taidokkaasti.

He eivät kuitenkaan olleet vain tanssijoita. He olivat myös ne, jotka esimerkiksi toivat ja hakivat Anna Puulta kitarat. Tavallisesti tämän olisi tehnyt kuka tahansa arkivaatteissa ollut lavamanageri tms., mutta kun teeman mukaan pukeutuneet tanssijat tekivät tämän se sopi täydellisesti illan visuaaliseen ilmeeseen.

Visuaalisuus keikalla oli erilaisessa roolissa kuin viime aikoina on totuttu artistin keikoilla näkemään. Ei ollut niitä tutuksi tulleita kuita lavalla, vaan screeniltä tuli avaruus tehosteet. Katossa lavan keskiosassa oli myös jättimäinen iso pallo, jota ympyröi valot. Se muistutti hieman aurinkoa, mutta keikan loppuvaiheille asti oli hieman epäselvää, mikä sen rooli todella oli. Keikan lopussa se laskeutui alemmas ja sai punaisen värin. Lavalla oli myös catwalk-osa, jonka päädyssä oli suuret ympyrän muotoiseen kehikkoon asetetut valot. Nämä laskeutuivat keikan keskivaiheessa kun Anna esiintyi vain siellä tuomaan lisää tunnelmaa. Visuaalisuus korostuikin siis asuissa ja screenillä näkyvissä visuaaleissa. Tämä lisäsi keikan intiimiyttä, huomio keskittyi jälleen tämän ansiosta olennaiseen, Anna Puuhun ja hänen musiikkiinsa.

Keikalla kuultiin juhlavuoden kunniaksi jokaiselta Anna Puun albumilta hittejä sekä muutama kappale, jossa Anna on käynyt feattaamassa. Keikka rakentui selkeisiin osiin, alussa tuli kappaleita uusimmalta levyltä, sitten tuli kappaleita pääasiassa Antaudun ja Rakkaudella, Anna Puu -albumeilta. Ennen C’est la vie -kappaletta Anna vaihtoi asunsa kauniiseen kukin koristeltuun mekkoon, joka tuki hyvin hänen alkuaikojensa tyyliä. Tässä vaiheessa tulikin siis kappaleita hänen uransa alkuajoilta. Tämän vaiheen jälkeen oli jälleen aika vaihtaa asua ja siirryttiinkin uudempiin, menevämpiin kappaleisiin. Muutaman uudemman kappaleen jälkeen päästiinkin osioon, joka tuntuu kuuluvan osaksi Hartwall Arena-keikkaa. Lähes jokaisella siellä järjestetyllä keikalla, jolla olen ollut on hieman puolivälin jälkeen tullut lavalle vierailevia artisteja. Tällä kertaa lavalla nähtiin Elastinen ja Asa. Keikalla vieraili myös Anna Puun “A-tiimiin” hänen uransa alusta asti kuulunut Knipi. Anna ja Knipi es

ittivät kauniin, akustisen version Mestaripiirros -kappaleesta yhdessä. Keikan viimeisinä

kappaleina kuultiin jälleen kappaleita parilta viime vuodelta, mutta encorena toimi ensimmäiseltä levyltä tuttu Kaunis päivä. Pääa

siassa olikin siis uusimmat kappaleet, mutta vanhemmat eivät suinkaan olleet jääneet unholaan.

Kuten jo alussa mainitsin, Anna oli tällä keikalla todella läsnä ja otti kontaktia yleisöön, ei yrittänyt olla mitään muuta kuin todella on. Esimerkiksi Ota minut tälläisenä kuin oon jälkeen hän bongasi yleisöstä tutun kyltin ja pyysi järjestyksen valvojaa antamaan sen hänelle. “Mulla on pari todella hullua fania, tai ei ne oo ees faneja. Me vaan ollaan melkein jo kavereita… tai ollaan me ystäviä ainakin ja mä joskus heitin keikalla tän. Mä oon väsännyt tän Nashvillessä, tän kyltin. Pizza Hutin kannen taakse ja sitten tää oli tossa musavideolla kun mä liftasin pääskysmekko päällä laitumilla. Ja mä sitten toin sen Suomeen ja heitin jollain keikalla yleisöön. Ja nää kaks kuuhullua täällä on säästänyt sen, ihan jäätävää! Tieks sä mitä teijän pitää tytöt tehdä? Ei, ei missään nimessä pidä repii sitä, vaan se pitää laittaa kultareunuksiin.” kuului pitkä ja liikuttava välispiikki. Anna todella arvostaa kuuntelijoitaan. Tähän spiikkiin hän sai hyvin yhdistettyä kuulijoiden huomioimisen, biisin tekemisestä kertomisen ja johdattamisen seuraavaan biisiin. Tämä jos jokin on ammattitaitoista.

Joka kerta kun Anna puhui faneistaan, bändikavereistaan tai taustatiimistään, puheesta huokui rakkaus ja arvostus. Erityisen suloista oli kun hän kiitti avopuolisoaan Jukka Immosta, sanoin “Immosen Jukka, mä rakastan sua niin töissä kun kotona”. Anna pyysi kahdesti keikan aikana saada nähdä yleisönsä ja saikin areenalle valot päälle. Niin artisti kuin yleisökin oli rentoutunut ja nautti tästä ainutlaatuisesta keikasta. Yleisö taputti, tanssi, lauloi ja näytti kännykän taskulampuin valoa, merkistä ja oma-aloitteisesti.

Anna todella nautti esiintymisestä ja näyttikin monessa hetkessä niin onnelliselta, että meinaisi ruveta itkemään. Hän kuunteli mitä yleisöllä oli asiana, kun yleisöstä huudettiin “v*ittu ku sä oot kova” Anna alkaa nauraa lavalla. Hän ei pitänyt itsestäänselvyytenä, että oli saanut oman keikan Hartwall Arenalle vaan arvostaa tätä hetkeä ja on onnessaan voidessaan vetää yhteislaulua suurella areenalla.

Summa summarum keikka oli erittäin onnistunut. Lähes loppuunmyyty Hartwall Arena tuntui nauttivan todella keikasta. Arenalla oli vain muutamia hajapaikkoja yläkatsomossa vapaana, permanto ja alakatsomot oli loppuunmyytyjä. Lisäksi pisteet keikalle vielä siitä, että siellä ei nähty konfettitykkejä ampumassa paperisilppua, tämä on ympäristön puolesta hieno teko.

Keikalla kuultiin seuraavat kappaleet:

  1. Keho Puhuu
  2. Tarviin Vielä Yhden Yön Aikaa
  3. Siiamilaiset Kaksoset
  4. Matkalla
  5. Oispa Sulla Tyttöystävä
  6. Nuori Loiri
  7. Aika
  8. Kolme Pientä Sanaa
  9. Kohta Vapaita
  10. C’est La Vie
  11. Linnuton Puu
  12. Sinä Olet Minä

13.Mestaripiirros

  1. Ei Sinusta
  2. Säännöt Rakkaudelle
  3. Ota Minut Tälläisenä Kuin Oon
  4. Kultareunukset
  5. Ethän Unohda
  6. Ajolaulu
  7. Kesä99 (Elastinen feat Anna Puu)
  8. Taulu (Asa feat Anna Puu)
  9. Lumi (Gasellit feat Anna Puu)
  10. Nälkäinen Sydän
  11. Taikaa
  12. Me Ollaan Runo
  13. Kaunis Päivä

Teksti: Nita Sirkiä

Kuvat: Ronja Uimonen

The post Anna Puu: “Nää on mun unelmasynttärit!” appeared first on Signaalimedia.

Lähde: Signaalimedia RRS